Me, toisen vuoden sosionomiopiskelijat, vietimme kauniit viisi päivää Belgian Mechellenissa. Opintomatkamme teemana oli ”Migration” eli maahanmuutto.
Lähdimme aikaisin maanantaiaamuna kohti Vaasan lentokenttää. Olimme väsyneitä, mutta innoissamme tulevasta matkasta. Saavuimme Brysselin lentokentälle, josta oli vielä lyhyt junamatka Mechellenin kaupunkiin. Siellä meitä oli vastassa kolme belgialaista, hollantilainen, saksalainen ja yllätykseksemme yksi suomalainen opiskelija.
Sosiaalialan opintoviikko "Migrants on the move, social work in action" pidettiin tänä vuonna Belgiassa.
Aihetta käsittelevät luennot paikallisessa korkeakoulussa olivat mielenkiintoisia ja opettavaisia. Heti ensimmäisenä esittelimme Suomen maahanmuuttoa. Myös muut esittelivät omat esityksensä ja keskustelimme aiheesta.
Illalla saavuimme majoituspaikkaamme, mikä oli paikallinen Youth Hostel. Nukuimme viikon neljän hengen huoneissa, mistä tuli ihan ripari mieleen. Illalla tutustuimme toisiimme paremmin ja kävimme syömässä hyvin. Pelasimme yhdessä korttia ja opetimme suomalaisia korttipelejä muille. Pitkän päivän jälkeen olimme kaikki hyvin väsyneitä ja onnellisina painoimme päät tyynyihin.
Luentoja ja yhdessäoloa
Tiistaipäivä oli pitkä. Olimme koko päivän luennoilla sisällä, vaikka ulkona oli 24 astetta lämmintä. Tämä harmitti meitä suomalaisia, jotka yritimme ottaa lämmöstä ja auringosta kaiken irti.
Kävimme tiistaina myös syömässä belgialaista erikoisuutta: ranskalaisia ja lihamuhennosta. Tämän jälkeen menimme vielä takaisin koululle, sillä meillä oli intercultural evening. Esittelimme kaikki omat maamme tiiviisti. Veimme tuliaisiksi Suomesta salmiakkia, Fazerin Sinistä, Salmiakkikoskenkorvaa ja lonkeroa. Tuliaiset olivat hyvin vastaanotettuja, vaikka pelkäsimmekin reaktioita salmiakkiin. Myös muiden maiden tuliaiset maistuivat meille, erityisesti belgialainen suklaa.
Keskiviikkona vierailimme Mechelinin maahanmuuttokeskuksessa. Loppupäivän kiertelimme Mechellenin keskustaa ja kiipesimme kirkon torniin, josta näkyi kauas jopa Brysselin rakennuksiin asti. Ilta oli meille vapaa, joten nautimme lämpimästä säästä ja pidimme picnicin pihalla.
Kansainvälisessä illanvietossa muiden maiden opiskelijat pääsivät maistamaan suomalaisia herkkuja.
Pysäyttäviä hetkiä
Torstaiaamulla lähdimme junalla Antwerpeniin. Vierailimme yhdistyksessä nimeltä Payoke. Payoken toiminta perustuu ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Vierailu oli herättävä ja kysymyksiä syntyi paljon. Tämän jälkeen kävelimme punaisten lyhtyjen kadun läpi, mikä oli pysäyttävä kokemus. Nuorimmat ihmiskaupan uhreista olivat alle 16-vuotiaita.
Antwerpenissa vierailimme myös Red Star Line -museossa. Red Star Line on laivayhtiö, jonka tunnetuin laiva on Titanic. Museo oli mielenkiintoinen ja sai ajattelemaan maahanmuuttoa ja sen vaikutuksia. Ilta meillä oli taas vapaa. Shoppailimme hieman, söimme vohvelit ja kävimme katsastamassa timanttikauppoja. Illalla menimme paikalliseen opiskelijapubiin.
Antwerpenissä syvennyttiin maahanmuuttoon muun muassa Titanic-museossa...
ja herkuteltiin paikallisella vohvelilla.
Ikimuistoisia kokemuksia
Perjantaina koitti viimeinen päivä. Viimeisillä tunneilla kävimme yhteenvedon läpi. Nautimme viimeiset säteet aurinkoa ja kotimatka alkoi. Vaikka matka oli ollut todella onnistunut, kaipasivat kaikki jo omaa sänkyä.
Belgia kohteli meitä hyvin. Parhaimmillaan lämmintä oli jopa 28 astetta. Nautimme jokaisesta sekunnista matkalla ja saimme paljon uusia tuttavuuksia. Opimme uutta maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ongelmista.
Tulevien sosionomien mielestä reissu oli opettavainen.
Teksti: Matilda Tuomi, Jutta Peltonen, Hanne Valtimo, Mira-Tuulia Kivihaka ja Miia Yli-Karhu
Kuvat: Miia Yli-Karhu, Jule Eisbär