Vamk-opiskelijat työharjoittelussa Ghanassa: kulttuurishokki tuli Suomeen palatessa

Neljä sosionomiopiskelijaa lähti tammikuussa jännittynein mutta avoimin mielin työharjoitteluun ghanalaiseen lastenkotiin.

Matkan suunnittelua sekä viisumien ja yhdeksän rokotuksen hankkimista hoidettiin perusteellisesti viime vuoden aikana. Koulu tuki taloudellisesti harjoitteluun lähtöä.

Vaasan ammattikorkeakoulun ghanalainen opettaja Adebayo Agbejule oli hankkinut Ghanasta suomalaisen yhteyshenkilön, joka oli korvaamaton apu esimerkiksi asunnon hankkimisessa.

Suvi Turunen, Minna Aittala, Tuomo Sinelmaa ja Pauliina Peltomäki saivat työskennellä 250 lapsen laitoksessa kaikilla osastoilla vuorollaan. 0-5-vuotiaiden hoidossa erikoista oli tyttöjen mielestä se, että 4-vuotiaille opetettiin jo melko vaativia asioita, kuten oman nimen kirjoittamista siististi.

Lapset viihtyivät vaaleiden hoitajiensa syleissä, mutta toisaalta tiedossa oli sekin, ettei ollut hyvä kiintyä liiaksi puolin ja toisin.
Tytöt suosittelevat kielitaidon kartuttamista ja monikulttuuristen työkokemusten hankkimista Ghanassa asti, vaikka olot olivat välillä vaatimattomat.

- Viimeisen viikon aikana vesi ja sähkö olivat poikki lähes koko ajan, kertoo Pauliina.

Asunto oli hyvä, mutta vesi ei riittänyt suihkussa käyntiin, joten he joutuivat kantamaan päivittäin vettä asuntoon peseytymistä varten. Minna kertoo sairastaneensa malarian, joka pysyi kuitenkin kohtuullisena estolääkityksen ansiosta.

Työmatkat lastenkotiin sujuivat paikalliseen tapaan, trotrolla, joka on pakettiautosta tehty minibussi.

Työpäivän aikana ruokailuun ainoa oli vaihtoehto noutoruoka paikallisista kojuista, joiden lista oli yksipuolinen: riisiä ja kanaa. Pauliina kertoo ruoan maistuneen, vaikka kojuruoasta oli kyllä varoitettu.

Suvi piti paikallisesta ruoasta ja oppi laittamaan muun muassa keittobanaania, joka perunan tapaan käytettävä banaania miedompi vihannes.

- Sitä viipaloitiin ja friteerattiin öljyssä. Papumuhennos ja tonnikala sopivat sen kanssa.

Vamk on verkostoitunut Ghanaan aikaisemmin järjestämällä vaihto-opintoja insinööriopiskelijoille. He antoivatkin sosionomiopiskelijoille henkistä valmennusta ennen matkaan lähtöä.

Tytöt iloitsivat erityisesti paikallisten ystävien saamisesta jo alkuaikana, mikä auttoi pääsemään sisälle ghanalaiseen kulttuuriin, jossa yhteisöllisyys näkyi vahvasti. Vapaa-ajallaan he kertovat reissanneensa maan sisällä, esimerkiksi luonnonpuistoihin ja ystäviensä kotikyliin Pohjois-Ghanaan. Pohjoisessa suuressa arvossa olevia perinteitä osoitettiin muun muassa tervehtimällä vanhempaa ihmistä alemmalta tasolta ja varomalla vasemman käden käyttämistä joka tilanteessa.

Kulttuurishokki oli pahempi kotiin tullessa kuin Ghanassa. Pauliina ihmetteli ennen kokemustaan, miten kulttuurishokki voi tulla Suomessa suomalaiselle.

- Heti lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin alkoi ahdistaa. Kaikki on niin erilaista, liikenne, äänet, ihmiset, Pauliina kuvailee shokkia.

- On niin ikävä sinne, Suvi huokaa.

Pauliina Peltomäki, Suvi Turunen ja Minna Aittala totuttelevat Suomeen palattuaan kolmen kuukauden työharjoittelusta Ghanasta. Sosiaalialan opinnot jatkuvat Vaasan ammattikorkeakoulussa.