Sosionomiopiskelijan kevät Kisumussa

Vaasan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoilla on mahdollisuus lähteä Terve Afrikka -kehitysyhteistyö ry:n kautta Afrikkaan harjoittelujaksolle. Usein opiskelijoiden lähtö ulkomaille sijoittuu toisen vuoden asiakastyön harjoitteluun. Tässä on Jasminin tarina hänen matkastaan.

Matka alkaa

Vihdoin se tapahtuu! Kolmen kuukauden matka on ovella. Lentoni lähtee tunnin päästä kohti Amsterdamia, jonka jälkeen kohti Kenian pääkaupunkia Nairobia!

Saavun väsyneenä Nairobin kentälle, edessä on vielä yksi lento, mutta sitä ennen vietämme yön Nairobissa, koska välilaskumme kestää 10 tuntia. Opin jo uuden asian heti kentällä. Keniassa muovipussit ovat kiellettyjä. Niiden maahantuonti on ehdottomasti kiellettyä.

Perillä Kisumussa

Seuraavana päivänä saavumme Kisumuun, jossa tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta. Ensimmäinen viikko vierähtää kaupunkiin tutustuessa ja Masenon yliopistossa vieraillessa. Masenon yliopisto on yhteistyössä kahdeksan suomalaisen korkeakoulun kanssa. Meidän porukassa oli Kajaanin yliopistosta kaksi, Lapista kaksi, Kokkolosta kaksi ja minä Vaasasta. Meitä oli yhteensä siis seitsemän naista. Meitä oli kolme sosionomia, kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi terveydenhoitajaa. Ensimmäiset viikot meillä oli mukana myös Suomesta Tampereelta opettaja Nancy. Masenon yliopistolla tapasimme Agathan, joka oli meidän Afrikan mama. Tapasimme Agathan ensimmäistä kertaa  Kisumun lentokentällä, kun hän oli meitä vastassa siellä.

Ensimmäisten viikkojen havaintoja

Ensimmäisellä viikolla suunnittelimme meidän tulevat harjoitteluviikot eli seuraavat kolme kuukautta. Ensimmäiset viikot tulisin viettämään New life home trustilla, joka on yksityinen orpokoti.

New lifessä pesimme pyykkiä, autoimme vauvojen ja taaperoiden kanssa sekä avustimme erityisapua tarvitsevia lapsia. Pääsin myös keskustelemaan paikan sosiaalityöntekijän kanssa hänen työpäivistään. New Life Home Trust on yksityinen orpokoti, joka toimii täysin lahjoitusten varassa. Orpokodissa on noin 50 lasta. Nuorin vauva on vain 1 kuukauden ikäinen. New Lifestä on mahdollista adoptoida lapsi. Kuvailisin New Lifeä 24/7 toimivaksi päiväkodiksi. Paikka on todella siisti ja hygieeninen. Lapsilla on siellä hyvä olla. New Lifen jälkeen vuorossa oli Jaramogi Oginga Odinga Teaching & Referral Hospital (JOOTRH) paikallisten kielellä Russian hospital.

Sairaalassa koin ja näin paljon, jopa ehkä vähän liikaakin.  Sairaalassa olin ensimmäisen viikon sosiaalityöntekijän toimistossa ja kiertelin sairaalan jokaisen osaston. Opin millaista sosiaalityöntekijän työ on afrikkalaisessa sairaalassa. Se on pääasiassa potilaiden maksukyvyn tarkistamista ja ohjaamista. Sairaalassa kävin myös vierailemassa julkisella ja yksityisellä ruumishuoneella. Kokemus oli pysäyttävä.

Vierailin useamman päivän GBVRC=gender based violence & recovery centre. GBVRC oli niin sanottu traumapoli, johon jokaisella oli oikeus tulla kohdattuaan joko seksuaalista, henkistä, fyysistä tai ekonomista väkivaltaa. Useimmat tapaukset olivat seksuaaliväkivalta tapauksia tai lähisuhdeväkivaltatapauksia.

Olin myös HIV- osastolla sekä MAT-osastolla, joka oli korvaushoitola. Vierailin myös usealla muulla eri osastolla. Minulle kokemuksena sairaala oli kaikkein raskain paikka, sillä näin paljon verta, haavoja, huonovointisia ihmisiä ja mädäntyneiden haavojen haju ei ainakaan parantanut tilannetta. Hygieniasta ja aseptiikasta puhumattakaan.

Seuraavassa paikassani Orongo widows & oprhans joka on orpokylä, asuu leskiä ja orpolapsia. Kylä oli maaseudulla kauempana kaupungin hälinästä. Meidät otti vastaan ihana mama  Florence. Orpokylässä neuvoimme vanhoja ihmisiä, autoimme heidän kotitöissään sekä leikimme paikallisten koululaisten kanssa. Pidimme myös kylän tytöille keskustelutuokioita muun muassa koulutuksen tärkeydestä.

Blue Cross

Kolmantena harjoittelupaikkanani toimi Blue Cross. Blue Cross on järjestö, joka auttaa katulapsia ja mukana on ehkäisevää päihdetyötä. Vierailimme Blue Crossin eri pisteillä ympäri Kisumua ja leikimme lapsien kanssa, sekä annoimme heille lahjoituksia. Kävimme kaduilla katsomassa katulapsia. Työntekijät kyselevät lapsilta, miksi he ovat joutuneet kaduille ja yrittävät auttaa heitä palaamaan kotiin tai löytämään jonkun turvallisen sukulaisen. Pisteillä on päivittäin erilaisia aktiviteetteja, kuten esimerkiksi taideterapiaa. He järjestävät myös erilaisia jalkapallo tapahtumia ja muuta kivaa tekemistä lapsille. Pääsimme kerran mukaan aktiviteettiin, joka järjestettiin Kiboksen pisteellä. Se oli iso tapahtuma yhteisölle, jossa oli esimerkiksi tanssiesityksiä ja kasvomaalausta lapsille. Kävimme myös vierailulla vankilassa.

Kenya Kids

Kenya kids oli viimeinen harjoittelupaikkani. Kenya kids sijaitsee kauempana Kisumusta, jonka vuoksi vietimme siellä kolme yötä. Kenya kidsissä asuu 16 tyttöä jotka ovat iältään 10-22-vuotiaita. Kenya kids on niin sanottu turvakoti tytöille. Tytöt ovat kokeneet traumoja nuoruudessaan esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa perheissään. Tytöt käyvät koulussa ja asuvat Kenya kidsissä. Paikan on perustanut norjalainen Julie vuonna 2019. Paikan johtajana toimii tällä hetkellä Sheila, joka on Julietin ensimmäinen apua saanut tyttö. Kaikki tytöt olivat aivan ihania ja reippaita nuoria. Leikimme heidän kanssaan paljon ja teimme ryhmäyttäviä tehtäviä. Leivoimme ja kokkasimme heidän kanssaan sekä tanssimme. Kenya kidsissä oli ihanaa ja tunsimme itsemme tervetulleiksi.

Entäs sitten vapaa-aika?

Vapaa aikani kului salilla käyden ja koulutöitä tehden. Kävin viikoittain erilaisissa SPA-hoidoissa, kuten hieronnoissa ja useasti kynsienlaitossa ja shoppailemassa. Hintataso on Keniassa halpaa verrattuna Suomeen, joten on ihanaa hyödyntää hemmotteluhetket, mihin Suomessa ei olisi varaa. Paikallinen kahvila Java House tuli myös hyvin tutuksi. Huomasin myös, kuinka rakastan taidetta ja kaikkea itse tehtyä. (Ostin ehkä liian monta kippoa ja kulhoa, mutta annettakoon se anteeksi.) Kävin lomalla Sansibaareilla Tansanian puolella, sekä safarilla bongaamassa eläimiä. Viikonloppuisin menimme useasti jonkun hotellin altaalle rentoutumaan tai teimme erilaisia retkiä lähialueelle, kuten Kakamegan sademetsä ja päiväntasaaja tai päiväretki impala parkissa katsomassa eläimiä.

Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa ja opettavainen. Suosittelen jokaista lähtemään vaihtoon ja oppimaan uudesta kulttuurista ja itsestään. Vaihto kasvattaa ihmisenä ja varsinkin opintojen kannalta itsevarmuus kasvaa!

Tämä tarina julkaistiin toukokuussa 2024.